Kadonneet pojat ja Miesten huone - Försvunna pojkar och Herrum -Lost Boys and Men's Room

Kaksi suurten maalausten sarjaa, Kadonneet pojat ja Miesten huone, käyvät vuoropuhelua lapsuuden ja aikuisuuden teemoista. Kadonneet pojat -teoksissa joukko samannäköisiä poikia seikkailee arvoituksellisissa tilanteissa. He polttavat talon, parveilevat raunioituvassa koulun liikuntasalissa ja kokoontuvat metsän hämärissä. Mitä pojat tekevät? Ja miksi he kaikki näyttävät samalta? Onko heitä monta, vai ovatko he oikeastaan yksi ja sama?

Jarmo Mäkilä sanoo, että pojat ovat kadonneet lapsuuteen eivätkä halua sieltä pois. Vakavat, tuhojaan tekevät hahmot viestivät lapsen julmuudesta. Maalauksilla on pohjansa taiteilijan omissa lapsuudenkokemuksissa, mutta kohtaukset ovat unenomaisia ja irti arkitodellisuudesta.

Miesten huone -maalausten tunnelma on pysähtynyt ja melankolinen. Yksinäisten miesten olemus viestii sisäänpäin kääntymisestä, ehkä luovuttamisesta. Ympäristökin on vähän rempallaan. Tässäkö elämä oli? Miehen ja koirien lisäksi melkein jokaisesta maalauksesta voi löytää pienen pojan hahmon. Lapsi piiloutuu nurkkiin ja naamion taa, sillä taiteilijan mukaan aikuisten maailma pelottaa häntä. ”Lapsuus on aina läsnä”, sanoo Jarmo Mäkilä.

- - -

Två serier av stora målningar, Försvunna pojkar och Herrum, för en dialog kring temat barndom och vuxenhet. I Försvunna pojkar figurerar ett gäng likadana pojkar i gåtfulla situationer. De bränner ett hus, flockas i en förfallen gymnastiksal och samlas i skogens dunkel. Vad gör pojkarna? Och varför ser de alla likadana ut? Är de många, eller är det egentligen en och samma pojke?

Jarmo Mäkilä säger att pojkarna har försvunnit in i barndomen och inte vill komma bort därifrån. De allvarliga, destruktiva gestalterna förmedlar barns grymhet. Målningarna bottnar i konstnärens egna barndomsupplevelser, men scenerna är drömlika och lösgjorda från vardagsverkligheten.

I målningarna i serien Herrum är stämningen stillastående och melankolisk. De ensamma mansgestalterna signalerar inåtvändhet, kanske uppgivenhet. Omgivningen är också lite förfallen. Var detta livet? På nästan varje målning kan man förutom en man och hundar också se en liten pojkgestalt. Barnet gömmer sig i vrårna och bakom en mask, för enligt konstnären skräms han av de vuxnas värld. ”Barndomen är alltid närvarande”, säger Jarmo Mäkilä.

- - - 

The two series, Lost Boys and Men's Room, consisting of the largest paintings in the exhibition, engage in a dialogue on themes involving childhood and adulthood. The Lost Boys series shows a group of boys, all similar looking, in mystifying situations. We see them burning down a house, milling about in a dilapidated gymnasium or gathering in a gloomy forest. What are they doing? And why do they all look alike? Are there many boys, or are they perhaps one and the same person?

According to Jarmo Mäkilä, the boys are lost in their childhood world and do not want to grow up. These solemn and destructive figures convey a message about the cruelty of children. The paintings are based on Mäkilä's own childhood experiences, but the depicted scenes are dreamlike and surreal.

The mood in the Men's Room series is static and melancholy. The male figures exude a sense of withdrawal, perhaps even resignation. Even their surroundings are a bit shabby. Is this all life was about? In addition to men and dogs, almost every painting also includes the figure of a small boy. He hides in corners or behind a mask, because according to the artist he is scared of the world of adults. "Childhood is always present," Jarmo Mäkilä says.  

Lasipalatsin Mediakeskus Oy ©2001 11.9.2008