|
Syntynyt Helsingissä 1950. Asuu ja työskentelee valokuvaajana Helsingissä.
”Kaikissa suurissa elämyksissä, niin luonnon- kuin taide-elämyksissä ja vieläpä uskonnollisissakin kokemuksissa on kysymys samasta. Ne luovat tunteen olennaisimpien asioiden hetkellisestä ymmärtämisestä ja kaiken ykseydestä.
Suuret elämykset ovat harvinaisia, enimmäkseen valokuvaajan työ on ahertamista. Olen syntynyt käsityöläisperheeseen ja kasvanut käsityöläiseksi käsityöläisen moraaliin. Enemmän kuin itseilmaisua, valokuvaus on minulle havainnoinnin ja valokuvaamisen taidon opiskelua. Oppia ennakoimaan, hakeutumaan oikealla hetkellä oikeaan paikkaan. Oppia näkemään ja ymmärtämään näkemäänsä. Oppia hallitsemaan työvälineensä ja materiaalinsa.
Valokuvauksen pariin ajauduin koulun alaluokilla luontoharrastuksen kautta. Luonto johdatti minut valokuvaukseen ja valokuvaaminen luontoon. Muistan, miten pienellä kalliosaarella meren ympäröimänä tajusin, ettei maa olekaan pallo vaan taso ja taivas sen ylle puolipallona kohoava kupoli. Taso on vieläpä hieman kovera, koska meren ääret ovat korkeammalla kuin saaren rannat.
|
Pentti Sammallahti. Kuva: Kari Sarkkinen. |
|
Olin juuri taivaan korkeimman kohdan alla, kupolin polttopisteessä, josta en halunnut siirtyä. Silloin kivi vieressäni, vene rannalla, ohi purjehtiva pilvi ja korkealla lentävien muuttolintujen pistekirjoitus muuttuivat ymmärrettäviksi.
Kaikella tuntui olevan paikkansa, myös ihmisellä askareineen. Kiitollisena ymmärsin, ettei valokuvaajan työssä tärkeintä ole luominen tai mielikuvitus vaan katsominen ja halu tehdä oikeutta näkemälleen. Ymmärsin, ettei valokuvaa oteta, se saadaan.”
|
Pentti Sammallahti: Ristisaari 1974.
|
