Ansa Ikonen

(19.12.1913–23.5.1989)

Ansa Ikonen on yksi rakastetuimmista suomalaisista elokuvatähdistä. Hän ja Tauno Palo muodostivat palvotun tähtiparin, jonka hehku valkokankaalla toi sodan väsyttämälle kansalle hippusen elämäniloa ja mahdollisuuden irrottautua ankarasta arjesta.

Ansa Ikonen syntyi Pietarissa, mutta muutti Suomen itsenäisyyden myötä ensin Riihimäelle, sitten Helsinkiin. Hän haaveili jo nuorena näyttelijän urasta. Ikonen kouluttautui ensin varman leivän toivossa laulunopettajaksi, mutta veri veti näyttämölle. Hän sai kiinnityksen Kansallisteatteriin 21-vuotiaana.

Ensimmäinen elokuvarooli järjestyi kuin sattuman oikusta Valentin Vaalan ensimmäiseen elokuvaan Kaikki rakastavat (1935). Elokuvaa varten Ansasta tehtiin vetyperoksidiblondi. Hohtavasta vaaleudesta ja rehellisistä ruskeista silmistä tulikin hänen tavaramerkkinsä. Hän näytteli useimmiten kunnollisen ihmisen rooleja, paljon komedioita, mutta myös vakavampia osia.

Tauno Palo oli Ansa Ikosen vastanäyttelijänä jo Ikosen ensimmäisessä elokuvassa. He painuivat suomalaisen filmiyleisön sydämiin kahdellatoista yhteisellä elokuvallaan, joissa elokuvarakastavaiset saavat useimmiten lopulta toisensa kommelluksista huolimatta. Ansa ja Tauno myös levyttivät yhdessä ja esiintyivät sota-aikana viihdytyskiertueilla.

Ansa Ikonen näytteli yhteensä noin neljässäkymmenessä elokuvassa ja myös ohjasi itse yhden, Mika Waltarin käsikirjoittaman Nainen on valttia (1944). Samana vuonna Ikonen sai ensimmäisen naispääosan Jussi-patsaan elokuvasta Vaivaisukon morsian.

Elokuvauran rinnalla Ansa Ikonen esiintyi 44 vuotta Kansallisteatterin näyttämöllä. Lisäksi hän hoiti perhettä ja kotia, vaikka halusikin aina pitää yksityiselämänsä vähemmällä huomiolla.

* * *

Ansa Ikonen är en av de mest älskade finländska filmstjärnorna. Hon bildade tillsammans med Tauno Palo ett dyrkat stjärnpar, vars glöd på den vita duken skänkte det krigshärjade folket livsglädje och möjlighet till att skapa distans till den stränga vardagen.

Ansa Ikonen föddes i St. Petersburg. Vid Finlands självständighet flyttade hon via Riihimäki till Helsingfors. Hon drömde redan som ung om en karriär som skådespelerska. Ikonen utbildade sig först till sångpedagog med en baktanke om en säker inkomst men scenen lockade. Hon anställdes på Nationalteatern som 21-åring.

Hon fick sin första filmroll i Valentin Vaalas regidebut Alla älskar (1935) av en slump. Inför filmen blev Ansa väteperoxidblondin. Den lysande blondheten tillsammans med de ärliga bruna ögonen blev sedan hennes varumärke. Hon hade ofta roller som respektabla människor, spelade i många komedier men hade även allvarligare roller.

Tauno Palo var Ansa Ikonens motspelare redan i Ikonens första film. De fann en plats i det finländska folkets hjärtan med sina tolv gemensamma filmer, där filmens kärlekspar ofta fann varandra till slut trots diverse förvecklingar. Ansa och Tauno spelade även in skivor och uppträdde på underhållningsturnéer under krigstiden.

Ansa Ikonen spelade i sammanlagt ca fyrtio filmer och regisserade även en film, Kvinnan är trumf (1944), med manus av Mika Waltari. Samma år fick Ikonen den första Jussi-statyetten för kvinnlig huvudroll i filmen Fattiggubbens brud.

Vid sidan om filmkarriären spelade Ansa Ikonen under 44 år på Nationalteaterns scen. Därutöver skötte hon hem och familj, och ville inte dra uppmärksamhet till sitt privatliv.

* * * 

Ansa Ikonen is one of the best-loved Finnish film stars. She and Tauno Palo formed an adored star couple, whose screen radiance gave war-weary Finns a taste of life and a chance to forget their harsh realities for a while.

Ansa Ikonen was born in St Petersburg but she moved to Finland after it became independent. She dreamed of becoming an actress already at an early age. Although she first trained to become a singing teacher, it was to secure a living and acting was her true calling. She was engaged by the Finnish National Theatre at the age of 21.

As if by luck of the draw, her first screen role was in director Valentin Vaala's first film Kaikki rakastavat (Everyone loves, 1935). Her hair was bleached for the film and eventually, her radiant blondness and honest brown eyes became her trademark. She mostly played good, honest people and appeared in numerous comedies and in more sombre roles, too.

Tauno Palo was her co-star already in her first film. They made twelve romantic films in which they invariably ended up together against all odds and were loved by Finnish audiences. Ansa and Tauno also recorded together and entertained the military during the war.

Ansa acted in some 40 films and directed one: Nainen on valttia (She's a trump of a woman, 1944), which was written by Mika Waltari. In 1944, Ikonen won a Jussi award (Finnish version of the Oscar award) for her leading female role in Vaivaisukon morsian (Beggar's bride).

In addition to films, Ansa Ikonen acted for 44 years on the stage of the National Theatre. She was also a wife and a mother and guarded her private life closely. 

Lasipalatsin Mediakeskus Oy ©2001 26.3.2007