Aku Korhonen

August Aleksander "Aku" Korhonen tunnetaan parhaiten roolistaan laiskuuden ruumiillistumana Lapatossuna 1930-luvun elokuvasarjassa. Kierosilmäisen adjutanttinsa Vinskin (Kaarlo Kartio) kanssa Lapatossu muodosti Majakka ja Perävaunu -tyylisen yhdistelmän, joka eteni rautateiltä olympialaisiin.

Apteekkarista taiteilijaksi heittäytynyt Korhonen aloitti elokuvauransa kolmekymppisenä. Hän näytteli arvokasta rovastia mykkäfilmissä Suursalon häät (1924). Yhdysvaltain filminteollisuuteen tutustunut ratsumestari Carl von Haartman näki Akun kyvyt ja teki hänestä irvokkaan konnan isänmaalliseen jännäriinsä Korkein voitto (1929). Ulkopoliittisen tilanteen kuumetessa Korhonen näytteli Suomen kansan vihollista kenraalikuvernööri Bobrikovia elokuvissa Kajastus (1930) ja Helmikuun manifesti (1939), joista jälkimmäinen juuttuikin sensuuriin.

Myhäilevä Korhonen oli ennen kaikkea vekkulimaisten ukkohahmojen tulkki. Vastinparinaan hänellä oli usein ärhäkkä Siiri Angerkoski tai yksinkertaisempaa huumoria edustanut Uuno Laakso, joka esiintyi Korhosen kanssa mm. Maiju Lassilan veijariromaanin filmatisoinnissa Tulitikkuja lainaamassa (1938). Korhonen oli kotonaan niin näyttämöllä kuin elokuvissakin, ja hän oli niitä harvoja, jotka tunsivat modernin elokuvailmaisun keinot.

Aku Korhosen unohtumattomiin roolisuorituksiin kuuluvat Asessorin naishuolten (1937) naisia pelkäävä, äreä asessori Haaravirta, Prinsessa Ruususen (1949) 700-vuotias naavapartainen tonttu ja Mika Waltarin romaaniin perustuvan Vieraan miehen (1957) viisas Hermanni-isäntä. Korhonen sai Jussi-patsaan peräti neljästä elokuvasta: Pikajuna pohjoiseen (1947), Laitakaupungin laulu (1948), Sillankorvan emäntä (1953) ja Vieras mies (1957).

* * *

August Aleksander ”Aku” Korhonen är mest känd för sin roll som lathetens urbild, Lapatossu, i filmserien från 1930-talet. Lapatossu bildade med sin skelögda adjutant Vinski (Kaarlo Kartio) ett par i stil med Fyrtornet och Släpvagnen, som tog sig fram från järnvägarna till olympiaden.

Den före detta apotekaren Korhonen inledde sin filmkarriär som trettioåring. I stumfilmen Bröllopet på Suursalo (1924) spelade han en respektabel prost. Ryttmästare Carl von Haartman som kände till den amerikanska filmindustrin, upptäckte Akus förmåga och gjorde honom till en grotesk skurk i sin patriotiska thriller Högsta vinsten (1929). Då den utrikespolitiska situationen hettade till spelade Korhonen det finländska folkets fiende generalguvernör Bobrikov i filmerna I gryningen (1930) och Februari manifestet (1939) varav den senare fastnade i censuren.

Den smilande Korhonen tolkade framför allt spjuveraktiga gubbgestalter. Som kompanjon hade han ofta den argsinta Siiri Angerkoski eller också Uuno Laakso som representerade en enklare humor. Med honom spelade Korhonen bl a i filmatiseringen av Maiju Lassilas skojarfilm Låna tändstickor (1938). Korhonen kände sig hemma såväl på scenen som i filmen och var en av de få som kände den moderna filmkonstens medel.

Bland Aku Korhonens oförglömliga rollprestationer finns den vresiga assessorn Haaravirta, som är rädd för kvinnor, i Asessorns kvinnobekymmer (1937), den 700-åriga skäggiga tomten i Prinsessan Törnrosa (1949) och den kloka husbonden Hermanni i Främlingen (1957) med manus av Mika Waltari. Korhonen fick Jussi-statyetten för fyra filmer: Tåg norrut (1947), Sången från gränden (1948), Mor eller kvinna (1953) och Främlingen (1957). 

* * *

August Aleksander 'Aku’ Korhonen is best known for his role as Lapatossu, the epitome of laziness, in a 1930s film series. Lapatossu and his cross-eyed sidekick Vinski (Kaarlo Kartio) formed a comical team that went from railways to the Olympics.

Korhonen was originally a chemist, but became an artist and started in cinema at the age of 30. He played a dignified dean in the silent film Suursalon häät (Suursalo wedding, 1924). His talent was discovered by Carl von Haartman, who was familiar with the US film industry, and he cast Korhonen as a grotesque villain for his thriller Korkein voitto (The Highest Victory, 1929). While tension tightened in foreign relations, he played in the role of Bobrikov, the Russian governor-general of Finland, who was hated by the Finnish, in the films Kajastus (The Dawn, 1930) and Helmikuun manifesti (February Manifest, 1939), which was actually censored.

More than anything else, the ever-amused Korhonen was the jokey old man. He was often paired by the snappy Siiri Angerkoski or Uuno Laakso, whose humour was somewhat simpler. With Laakso, Korhonen appeared in, for example, the film version of Maiju Lassila's picaresque novel Tulitikkuja lainaamassa (Borrowing matches, 1938). Korhonen was at home on stage and on the screen and he was one of the few actors well versed in modern film expression.

Aku Korhonen's unforgettable roles include the grumpy, women-fearing assessor Haaravirta in Asessorin naishuolet (The assessor's woman troubles, 1937), a 700-year-old moss-bearded elf in Prinsessa Ruusunen (Sleeping Beauty, 1949) and the wise farmer Hermanni in Vieras mies (The Stranger, 1957), based on a Mika Waltari novel. Korhonen won a Jussi for The Stranger and three other films.  

Lasipalatsin Mediakeskus Oy ©2001 22.3.2007